Sataman tarkastaminen

Olli odotteli aamupäivällä malttamattomana, koska oikein lähdetään lenkille. Oltiinhan me oltu hereillä jo puoli seitsemästä asti - Olli ei herännyt yöllä siirtämään sisäistä kelloaan. Aurinko nousi sopivasti lenkille lähtiessä ja lähdetiin tarkastamaan, joko meri alkaa jäätyä. Vasta rannoilla on ohutta riitettä. Satamaan kuljettiin oikopolkua pusikkojen ja joutomaiden (entistä merenpohjaa) halki, pienet ojat ovat jo jäätyneet ja kantoivat mäyräkoiran. Ihmiset eivät vielä uskaltaneet kokeilla jään kestävyyttä, vaan teimme muutaman mutkan reittiin, että päästiin hyppimään ojien yli.

Samalla kokeilin iPhonen kameraa. Ihan hyvä on ja korvaa pokkarin lenkeillä, kun ei aina jaksa ottaa kameraa mukaan. Ja silloin, kun kamera ei ole mukana, on kaunein auringonnousu tai -lasku ikinä tai jotain muuta mullistavaa. 

Vapaapäivä

Kun kotiväellä on vapaapäivä, se tietää myös Ollille erilaista päivää. Ei tarvitse olla yksin, eikä tarvitse lähteä aamulenkille ennen seitsemää. Ja mikä parasta: pääsee ulkoilemaan keskellä päivää eli valoisalla. Nyt kun alkaa olla pimeää aamua iltaa. 
 

Tosin Olli ihmettelee ihmisväen outoa tapaa nukkua keskellä päivää - eikö se olekaan koirien yksinoikeus? Onneksi emäntä oli vähän pirteämmällä päällä ja lähti ulkoilemaan. 

 Voiko olla ihanampaa kuin korkaamaton hanki?

 Pikkupakkanen, uutta lunta, aurinko paistaa ja mäyräkoira nauttii! 

Nautitaan näistä päivistä!

Viikonloppuna tien päällä

Arvatkaapa missä oltiin viikonloppuna?

Olli oli vähän ihmeissään, kun ensin vietetään rauhallista lauantaipäivää emännän kanssa ruokaa laittaen ja suklaakakkua leipoen. Yhtäkkiä emäntä alkaakin pakata kamppeita ja kun mies tuli kotiin, pakattiin kassit autoon ja koira takapenkille. Ja vielä enemmän mäyräkoira oli ihmeissään, kun vajaan kolmen tunnin automatkan jälkeen päätepysäkillä oli vastassa poika ja miniä. Kotiin tultiinkin sitten koko porukalla ja Olli sai nauttia matkasta takapenkillä kahden naisen välissä. 

Oikea vastaus on Kanad... ei kun Halsua.

Missä se syksy on?

Syksy on tullut, ihmisväki sanoo. Missä se syksy oikein on?

Onko se syksy aidan toisella puolella?Ainakin aidan toisella puolella on vielä ruoho vihreää.  Kotipihalla jäätynyt ruoho rapsahtelee tassujen alla. 


Onkohan se syksy kulkenut tästä?

Se on varmaan mennyt puuhun? 

Ei löytänyt Olli syksyä. Löytyi hyviä tuoksuja ja pikkupakkasta, joka oli kuivattanut tiet ja polut. Jos syksy on jo täällä, parasta kuitenkin katsoa vielä ikkunasta, jos se talvi tulee seuraavaksi. 

Ikkunasta on katsottu ahkerasti ulos...

Syksyinen arki

Vaikka mitään syysmyrskyä ei ole vielä ollutkaan, pyörätien varresta oli kaatunut iso koivu. Onneksi metsän puolelle. Mamma jäi vähäksi aikaa ihmettelemään moista luonnonmullistusta, mutta Ollista pysähdys oli aivan turha. 

Pihlajanmarjoja on vielä paljon puissa. Lehdessä oli juttua, että tilhet ovat maakunnassa aterioimassa ja siirtyvät kuulemma kaupunkiin vasta sitten, kun maaseudun pihlajanmarjat ovat loppuneet. Ollista tämäkin pysähdys on aivan turha. 

Iloitsemme tervehtyneestä koirasta ja puhtaista lattioista. Tavallinen arki on joskus sitä ihan parasta ihmisen ja koiran aikaa. 

Sunnuntai uuden kaverin kanssa

Olli on tervehtynyt yllättävän nopeasti. Kotiväki yrittää muistuttaa mäyräkoiraa toipilasajasta, mutta koiralle tauti on ollutta ja mennyttä. Riisin kanssa ollaan tarjottu jo nappuloita ja pari kertaa käyty puiston ympäri lenkillä. Tänään otettiin Olli mukaan karpalosuolle ja jätettiin Olli ensin autoon. Tätähän kaveri ei ymmärtänyt ollenkaan. Sitten laitettiin koira hihnasta kiinni suon laidalla olevaan puuhun. Ollia ei uskallettu pitää irti, koska korvessa sijaitsevalla tiellä oli liikennettä (kaksi autoa) ja kaukaa kuului koirien haukkuminen. Ollilla oli huomioliivi, ettei kukaan vaan luule sitä riistaksi. (Karpaloreissu loppui noin litran jälkeen, koska emännän kumppariin oli tullut halkema ja kenkä täyttyi vedellä.)

Tässä on Ollin uusi kaveri, Bo-Håkan, joka matkusti eilen Ruotsista asti tänne Ouluun. 

Bo-Håkan on beagle, eikä lajitoverille ole suoritettu tarpeettomia lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

"Me ruvetaan nyt Bo-Håkanin kanssa nukkumaan, vähän on vielä voimat kadoksissa."

Kohti parempaa elämää

Ollista on tullut laiha poika ja kylkiluut näkyvät selvästi, mutta aamulla annettu ruoka on pysynyt sisällä ja iltapäivällä ruokaa sai lisää. Emännän palatessa töistä takkahuoneen lattialla, sanomalehden päällä, oli isot pissat. Se oli kyllä tiedossakin, että eiliset nesteet alkavat jossain vaiheessa liikkua. Isommalla asialla ei ole vielä tarvinnut käydä. 

Eläinlääkäriasemalta (Ouluvet) soitettiin iltapäivällä ja kyseltiin, miten meillä on mennyt. Saimme vielä lisää vinkkejä ruokailuun ja ulkoiluakaan ei pissa-kakka-lenkkejä kummemmin tarvitse harrastaa. Vähitellen, Ollin kunnon mukaan, aletaan elää normaalia elämää.Täytyy taas antaa iso kiitos Ouluvetin Raimo Kekkoselle ja Jenni-hoitajalle Ollin hyvästä hoidosta. Eläimiä hoidetaan isolla sydämellä!

Ei ole vielä pilkettä Ollin silmäkulmassa, mutta kyllä se vielä löytyy. Vähän aikaa oltiin töitten jälkeen pihalla ja postia hakevalle naapurin miehelle piti haukkua. Terveen pojan merkki.

Siitähän tuli kunnon ripaska

Tiistain aamuvarhaisina tunteina Olli herätti emännän. Vilkaisin kello, näytti olevan jotain neljän jälkeen. Vinkuna oli sellaista, että oli parempi vetää samantien tuulihousut jälkeen. Ehdin kuitenkin vilkaista takkahuoneeseen, jossa oli kolmet ripuliläjät, osa onneksi oli osunut sanomalehtien päälle. Käytiin puoli viideltä ulkoilemassa vesisateessa, ei ollut kivaa kenelläkään. Ja taas nukkumaan. Aamulenkillä Olli oli pirteä ja mahakin tuntui rauhoittuneen. Tämä oli vaan luuloa, sillä miehen tullessa kotiin vastassa oli koiran lisäksi muikeat tuoksut. 

Tiistai-iltana oli silmäkontrolli ja tulehdus oli parantunut hyvin. Silmien kosteutuminen oli normaalia, joten Optimmune on vaikuttanut yllättävän tehokkaasti. Juttelimme ripulistakin, mutta mitään hälyyttävää ei tuntunut olevan menossa. Kunnes...

... eilen illalla alkoi kauhea ripaskarumba. Aina ei ehditty edes ulos ja pihalla Olli päästeli ihan mihin tahansa. Kerran sai emäntäkin p**kaa kädelleen ja se oli veristä. Olli kuitenkin söi riisivelliä ja vettäkin meni vielä jonkin verran. Yön kotiväki nukkui sikeästi heräämättä mihinkään, mutta aamulla ei ollut vastassa koiraa. Ripuliläjiä löytyi taas kolme, mutta Olli makasi sohvalla apaattisena. Pyysin tulemaan ottamaan ruokaa ja Olli vaan katsoi. Olli, joka ei koskaan, siis ei koskaan, ole ennen kieltäytynyt ruoasta, ei suostunut syömään eikä juomaan. Yritin laittaa ruiskulla vettä suuhun. Ulos Olli ei suostunut vaan kannoin pojan portille ja taas tuli useammat ripulit. 

Pahinta oli, että työ kutsui kotiväkeä ja Olli oli pakko jättää kotiin.

Soitin aamulla eläinlääkäriin ja sain päiväajan. Laitoin viestin reissussa olevalle esimiehelle ja hänelle sopi, että teen tämän päivän töitä kotona. Onneksi etätyöpäivänä voi töitä tehdä vielä illallakin.  Eläinlääkäriin vietäessä Olli piti jo kantaa sisälle vilttiin käärittynä ja odotushuoneessa juttelin nuoren naisen kanssa, jolla oli kissa häkissä vieressä. Olli ei piitannut metrin päässä olevasta kissasta ollenkaan, vaikka terveenä olisi nostanut melkoisen äläkän. 

Olli kuvattiin, mutta onneksi ei vierasesineitä löytynyt. Eikä löytynyt yhtään mitään, sillä maha oli täysin tyhjä ja sen voi kyllä uskoa. Koska koira oli kuivunut pahasti, nesteytettiin nahan alle. Olli sai myös kipulääkkeen ja oksennuksen estolääkkeen piikkinä. Molemmat jatkuvat kotona, lisäksi 10 päivän antibioottikuuri. Kotiin tullessa Olli joi melkein kupillisen vettä, ruokaa meni alas ruokalusikallinen ja sen jälkeen poika on nukkunut viltin alla sohvalla sikiunta. Uni ei ole paras lääkkehistä, mutta kummasti auttaa toipumista. Elimistö on kuitenkin kovalla rasituksella rankan taudin aikana.

Olli painoi pari viikkoa sitten ell:n puntarissa 11,5 kg, eilen painoa oli 10,5 kg. Tänään painoa oli just ja just 10 kiloa. Pienessä koirassa pienikin painonpudotus on paljon. Kun tauti on voitettu, edessä on lihotuskuuri ja extra-annoksia ruokaa.

Maha löysällä (koira), hermot tiukalla (kotiväki)

Varoitus: sisältää kakka-asiaa. 

Sunnuntaiaamuna, tarkalleen 4.52, emäntä heräsi Ollin aiheuttamaan kolinaan. Makuuhuone oli vaihtanut paikkaa ja olohuoneet kalusteet eri paikassa, joten puolisokea koira törmäili tuolinjalkoihin ja yritti seinästä läpi. Olli etsi emäntää päästääkseen ulos asialle. No, emäntä lähti käyttämään Ollia parilla isolla pissalla ja sitten tultiin kotiin. Olli sängyn jalkopäähän nukkumaan ja siinä oltiin sitten minuutti rauhassa, kunnes alkoi aivan vaimea vinkuminen. Ei muuta kuin miehen vuoro lähteä käyttämään koiraa. Kävivät mutkan metsähallituksen puolella ja tulivat takaisin: koira oli pirtsakka ja mies pahalla tuulella, kun koiralla ei ollut mitään isompaa hätää. Taas nukkumaan. Meni pari minuuttia ja vikinä alkoi uudelleen. Nyt emäntä päästi jo pari painokelvotonta sanaa ja puki kunnon lenkkikamppeet päälle. Ollilla oli maha löysällä, mutta vasta kolmannella yrittämällä homma tuli hoidetuksi. Ja taas nukkumaan. Tosin emännällä yöunet olivat kadonneet ja samahan se oli alkaa aamupalalle, kun kellokin oli jo kuusi. 

Tänään käytiin puolen tunnin aamulenkki ja Olli teki ison, löysähkön läjän. Miehen tultua kotiin takkahuoneesta löytyi kolme löysää läjää... pieniä, mutta haisevia. No, sitten ruoan jälkeen mies lähti Ollin kanssa lenkille eli mies raahasi lenkkihalutonta koiraa kaksi kilometriä perässään ja ehtivät olla kotona muutaman minuutin, kun vikinä alkoi uudelleen. Nyt taas emäntä lenkille ja nyt oli koiralla sekä menohaluja että isompaa asiaa. Maha on edelleen löysällä. (Tässä vaiheessa emäntä huokailee syvään.)

Löysään vatsaan näin maalaisjärjellä löytyy kaksi selitystä: Olli sai perjantai-iltana savustetun lohen rasvamahaa (ajateltiin kokeilla, miten Olli reagoi tähän ylimääräiseen ruoka-aineeseen pitkän nappuladieetin jälkeen) tai sitten koira on stressaantunut, kun monen kuukauden jälkeen on arki alkanut ja Olli joutuu olemaan yksin koko pitkän päivän. Onhan tietenkin lenkillä voinut maasta löytyä jotain sopimatonta, mutta toisaalta silloin koira olisi varmaan myös oksennellut. Huomenna on silmätulehduksen jälkikontrolli ja samallahan voi kysäistä tästä uudesta probleemasta, jos se näyttää jatkuvan.

Kotiväellä on vähän ottanut hermoon, mutta toisaalta on myös huolestuttanut. Olli ajatteli alkaa yöunille. Onhan kello jo kahdeksan.  

Kivaa viikkoa kaikille.

Lauantaina otetaan rennosti

Olipas se ihanaa sekä koiran että emännän mielestä, että sai nukkua lauantain kunniaksi ihan seitsemään asti. Sitten soi miehen herätyskello. Sehän on päivä pilalla, jos nukkuu myöhään... näinhän sitä kotona opetettiin. Oltiin sitten aamutuimaan jo kauppahallissa kalaostoksilla. 

Mies lähti rakennushommiin ja me vietetään Ollin kanssa leppoista lauantaiaamupäivää. Ei ole kiire minnekään, vaikka aamuinen kaatosade estikin pitemmän lenkin. Siis koiran mielestä.

Olli nukkuu ja emäntä surffaillut ja lukenut, jos kuvassa näkyvän katalogin selaamista voidaan pitää lukemisena.

Leppoisaa viikonloppua Ollin malliin!

Jo torstai!

Emännälle ja Ollille on koittanut uusi aika - onko se parempi, sitä ei vielä osaa sanoa. Emännän opintovapaa päättyi ja työelämä alkoi ja sen myötä aikaiset aamuherätykset. Olli ei ehdi aamulla emännän sängyn jalkopäähän makoilemaan, kun kello soi ennen kuutta. Lenkille lähdetään puoli seitsemän maissa ja se on koiralle aivan väärä aika. On pimeää ja yleensä märkääkin. Ei ole edes enää kovin lämmintä, vaikka onkin keskimääräistä lämpimämpää.

Kuva otettu keskikesällä. Silloin oli paljon lämpimämpää.

Ollin päivät menevät ilmeisesti nukkuen ja päivystäen ikkunassa. Ainakin ikkunassa on iltaisin kunnon kuolajäljet. Mitään kepposia ei ole neljän päivän aikana ole tapahtunut, mutta toisaalta leipäpussit on laitettu visusti koiran ulottumattomiin. Makuuhuoneiden ovet ovat kiinni ja Ollin mielestä kotiväki on varmaan aika ankara yksin kotona päivystävää mäyräkoiraa kohtaan. Elämä on.